Euroopan ihmisoikeustuomioistuin: valtioilla on velvollisuuksia ilmastonmuutoksenhillitsemiseen

Huhtikuussa annettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Verein KlimaSeniorinnen Schweiz and Others v. Switzerland (hakemus nro 53600/20) ratkaisu koski neljän naisen ja sveitsiläisen KlimaSeniorinnen -yhdistyksen kantelua. Yhdistyksen jäsenyys on suunnattu vanhemmille naisille, jotka ovat huolissaan ilmastonmuutoksen seurauksista heidän elinoloille ja terveydelleen. Valittajat katsoivat, että Sveitsin viranomaiset eivät toteuta ​​ riittäviä toimia rajoittaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia kansainvälisten sopimusten edellyttämällä tavalla.

Valituksessa esitettiin, että Sveitsin tuomioistuimet eivät ole antaneet oikeutta tuoda asia tuomioistuimen käsiteltäväksi ja toisaalta, että Sveitsin puutteellinen ilmastolainsäädäntö rikkoo ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaisia oikeuksia elämään, terveyteen, hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Henkilöt vetosivat tuomioistuimessa siihen, että ilmastonmuutoksen aiheuttamat
helleaallot ovat aiheuttaneet heille vakaviakin terveyshaittoja kesäisin ja siksi Sveitsin valtio on loukannut heidän oikeuksiaan.

Tuomioistuin jätti valituksen tutkimatta henkilöiden, mutta tutki sen yhdistyksen osalta.

Pääasian osalta tuomioistuin totesi, että Sveitsi ei ollut täyttänyt velvollisuuksiaan ilmastonmuutosta koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanossa. Sveitsi ei ole saavuttanut aiempia kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteitaan. Lainsäädännössä ja velvoitteiden noudattamisen seurannassa oli myös kriittisiä aukkoja. Tuomioistuin huomautti, että kansallisilla viranomaisilla on laaja harkintavalta, mutta tässä tapauksessa  viranomaiset eivät olleet toimineet ajoissa ja asianmukaisella tavalla.

Muutama oma huomio ratkaisun merkityksestä:
Ihmisoikeustuomioistuin totesi, että heillä ei ole toimivaltaa todeta, mitä yksittäisen valtion tulisi tehdä ilmastosopimuksen velvoitteiden täyttämiseksi. Ihmisoikeustuomioistuin ei pysty määräämään kansallisen lainsäädännön sisältöä.

Ilmastosopimus tai Suomen lainsäädäntö ei aseta suoraan velvoitteita yrityksille tai muillekaan toimijoille, ainoastaan valtiolle. Asia on todettu esimerkiksi KHO:n ratkaisussa KHO:2024:16: ”Kansalliseen ilmastolakiin sisältyvässä ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmässä määritetään kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämisen, nielujen vahvistamisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen tavoitteet sekä tarvittavat toimet eri hallinnonaloilla. Ilmastolaki ei kuitenkaan suoraan velvoita yksityisiä tahoja ilmastotoimiin.”

Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu kuitenkin merkitsee sitä, että esimerkiksi järjestöillä (ja joillain edellytyksillä henkilöillä) voi olla oikeus käyttää Århusin sopimuksen mukaista puhevaltaa ympäristöasioissa ilmastoasioissa. Mitä tämä voisi käytännössä esim. Suomessa tarkoittaa, jää nähtäväksi. Meillä puheoikeus ympäristöasioissa on hyvin laaja nykyisellään. Ratkaisusta ei voi vetää sellaista johtopäätöstä, että Suomen lainsäädännössä tai ilmastosopimuksen täytäntöönpanossa olisi suoraan havaittavia puutteita.